CV, työnhaku, palkka, työhaastattelu | Jungle Career

Löydä oma työsi

Ura uusiksi - järjellä ja tunteella

Tuntuuko työsi pelkältä arkiselta aherrukselta? Olisiko aika vaihtaa?

Mikäli uravalintasi tuntuu väärältä tai koet puurtavasi innottomasti ainoastaan palkkasi eteen lainkaan inspiroitumatta, tästä artikkelista voi olla apua juuri sinulle.

Tämän päivän työmarkkinoilla liikkuvuus on pikemmin sääntö kuin poikkeus. Harva pysyy saman työnantajan palveluksessa koko työikäänsä ja yhä useampi vaihtaa myös ammattia.

 Uranvaihto voi tulla eteen pakon sanelemana, jos työt loppuvat eikä uuden löytyminen samalta alalta näytä todennäköiseltä. Yritykset saneeraavat ja siirtävät toimintoja ulkomaille. Joillekin suosituille aloille koulutetaan enemmän väkeä kuin työmarkkinoille mahtuu.

 

Uranvaihto alan, perheen tai oman mielen sanelemana

Joissakin ammateissa ura hiipuu väkisin jo paljon ennen eläkeikää: huippu-urheilija ei enää yllä huippusuorituksiin, aikuismalleille on vähemmän kysyntää kuin nuoremmille, poliitikko menettää ää­nestäjiensä kannatuksen.

Uranvaihtoajatukset voivat lähteä myös omasta it­sestä. Kerran valittu ammatti ei enää tunnukaan oikealta. Koulutusala voi alun perin olla väärin perustein valittu. Et päässyt lukemaan sitä mitä oikeasti halusit, joten tyydyit siihen mihin pääsit. Tai lähdit lukemaan alaa, jota harrastit – miettimättä jaksaisitko olla kiinnostunut siitä myös jokapäiväisenä työnä.

– Perheen vaikutus voi joko viedä kohti jotain ammattia tai päinvastoin: kotoa on tullut aversio, vastenmielisyys jotain ammattia kohtaan. Esimerkiksi näyttelijöistä moni tulee näyttelijäperheistä. Mutta näyttelijäksi voi ryhtyä myös kapinoidakseen vanhempiaan vastaan, sanoo psykologi Timo Kojonen, internetin kautta uraneuvontaa tarjoavan Ulkopsykologit-palvelun toimitusjohtaja.

Jos valinta on selkeästi ollut väärä, uranvaihto voi tapahtua jo ennen valmistumista. Ekonomiopiskelija päättääkin lukea lääkäriksi tai teologi insinööriksi. Uraneuvoja Jukka Jaakkola pitää kuitenkin yleisempänä uranvaihtoa vähän päälle kolmekymppisenä.

– Siinä vaiheessa koulutus on hankittu ja työkokemustakin kertynyt muutama vuosi, eli on ehditty nähdä mitä kyseisellä uralla on annettavaa. Ikävuosiin 30-35 liittyy usein perhe-elämän vakiintumista, eräänlaista nuoruuden loppumista. Naisilla äitiysloma saa miettimään sen jälkeistä työhön paluuta; haluaako todella jatkaa entisessä vai rohkenisiko lähteä kokonaan uudelle uralle.

Koskaan ei ole myöhäistä!

Yläikärajaa ammatinvaihtamiselle ei tietenkään ole. Jukka Jaakkola kertoo 55-vuotiaasta leipurista, joka jäi työttömäksi leipomon lopettamisen jälkeen. Hän ei jäänyt surkuttelemaan kohtaloaan vaan kouluttautui oppisopimuksella puutarhuriksi.

– On tietenkin helpompi vaihtaa, jos alkuperäiseen ammattiin ei ole panostanut usean vuoden opiskelua. Toisaalta akateemisesti koulutetuilla opiskelurutiinit on jo valmiina, joten heidän on helpompi palata koulun penkille.

Timo Kojosen mielestä aikaisempi opiskelu ei mene hukkaan, vaikka vaihtaisi toiselle alalle. Oma unelma-ammatti voi löytyä kulkemalla kiertotien kautta, kuten matemaatikko, josta lopulta tuli ääni­tuottaja musiikkibisnekseen.

– Seuraava sukupolvi pitää koko työelämän jatkuvaa aktiivista uranhallintaa itsestään selvänä. Kertakoulutus ei enää riitä. Ajatellaan vaikka diplomi-insinööriä tietotekniikan puolelta: kerran opittu vanhenee nopeasti, Timo Kojonen huomauttaa.

Ruotsissa verkkolaitevalmistaja Ericsson päätti pari vuotta sitten vaihtaa väkeä kertaheitolla nuorempaan ja tarjosi kaikille 35 vuotta täyttäneille ja vähintään kuusi vuotta talossa olleille muhkeaa eropakettia: puo­lentoista vuoden palkka ja urakonsultin palvelut, jos he irtisanoutuvat ja jättävät paikkansa nuoremmille. Lähes tuhat työntekijää tarttui tarjoukseen. Moni heis­tä rohkaistui toteuttamaan haaveensa uranvaihdosta.

Uranvaihto ei ole epäonnistumista

Olivat perimmäiset syyt mitkä hyvänsä, ajatus uranvaihdosta on useimmiten pitkän prosessin tulos. Henkilö voi oireilla pitkään hahmottamatta pahoinvoinnin todellista syytä.

– Varsinkin jos oma elämäntilanne on muuttunut esimerkiksi avioeron tai muun konkreettisen asian takia. Työ ei anna mitä toivoo, ei tule onnistumisen tunteita tai edes kiinnostusta työn sisältöä kohtaan. Voi mennä aikaa ennen kuin ymmärtää pahoinvoinnin johtuvan itse työstä. Mutta kun oivallus tulee, siitä voi myös saada voimaa alkaa miettiä uusia vaihtoehtoja, Jukka Jaakkola sanoo.

Uranvaihtamisen ei tarvitse olla osoitus epäonnistumisesta edes rekrytoijan mielestä. Sen voi nähdä laaja-alaisuutena, avoimuutena uuden oppimiselle ja rohkeutena tehdä ratkaisuja.

– Tärkeintä on, että pystyy perustelemaan omia valintojaan ja ratkaisujaan sekä esittämään miten aikaisemmasta urasta voi olla hyötyä uudessa työssä. Työnantajat arvostavat elämänkokemusta ja kykyä tehdä vaikeitakin ratkaisuja.

Summa summarum: kumpaa uranvaihtajan pitäisi kuunnella: tunnetta vai järkeä?
– Sekä että, molempia tarvitaan. Realiteetit on otettava huomioon, hallitsemattomia riskejä ei kannata ottaa. Mutta kyllä vastaus löytyy ihmisen sisältä, tunne kertoo oikean ratkaisun. Isoja, radikaaleja pää­töksiä ei silti pidä tehdä suin päin idean saatuaan. Harmonia löytyy kaaoksen keskeltä, kun sille antaa tilaa ja rauhoittuu, Jukka Jaakkola kiteyttää.